ÄI12 Oppilaiden tankarunoja

Allegorinen matka

Orjanaan silti
kai päivieni loppuun.
Tuttu koulutie.

Kostea ranta,
auringon kuvittama.
Joutsenen itku
väristen aalloilla.
Viimeinen henkäykseni.

Hiekasta harmaa
pölystä pehmentynyt
tie joka johtaa.
Päivittäin sen jaloillani
kyntäen tunnustelen.

koskaan ei silti
kuokkijalleen kumarra
eikä polvistu,
satoakaan ei tuota.
Kuriton ja karhea.

Kylmä, sileä
Saavuttamaton matka.
Kivusta turta,
Mahdoton käsitellä.
Posliininen unelma.

Kosketa hiekkaa,
anna ajan viedä
jonnekin kauas.

Nuorukainen on
kapsäkki olallaan
Hesaan, tasaraha.

Kiskojen meri
mun takanani virtaa.
Sinä odotat.

Metrotunneli
Pulut pöljät tuijottaa
… Mitä vittua?

Fillarikesä

Auringon lämpö iholla,
kesän äänet ja tuoksut,
tuuli takertuu hiuksiin.
Antaa polkupyörän viedä.

Värivalot

Hiljainen auto,
katulamppujen meri.
Tyhjyys
kuulokkeissa.
Joku kuorsaa.

Pitkä matka on kulkea
routainen tie
ääretön autiomaa.

Kaunis on tie katsoa
paljaille jaloille
niin armoton kulkea.
Miksi et kuule
vaikka huudan?
…eikä rakkaus odota.