Ota yhteyttä | Blogi | Foorumit | Netvibes | Scoop.it | Käyttöehdot
ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
AT4 | AT9
Esseekoe | Tekstitaidon koe | Vanhat kokeet | Pistemäärät
YO-korotuskuulustelu | ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
Impressio | Kirjallisuusessee | Kirjavertailu | Kirjaraportti | Lukupäiväkirja | Kirjallisuusessee |

ÄI5 Malliessee

Tuskastunut Pikku Prinssi

Johdanto

Yhä keskustelua herättävä klassikkokirja Pikku Prinssi (Antoine de Saint- Exupéry, 1943) kertoo aikuisten ihmisten tapoja kyseenalaistavasta, pienestä, kuitenkin mieleltään vanhasta pojasta, joka tuo valoa harmaaseen maailmaan. Yksi kirjan suurimmista teemoista on lapsenmielisyyden ihannointi ja aikuisten normitetun maailman epäuskoinen ja ivallinen hämmästely. De Saint- Exupéry itse sanoo kirjassa, ettei tahdo tulla aikuisten kaltaiseksi. Saint- Exupéry kertoo myös, ettei tahdo kirjaansa luettavan kuin kevyttä satua. Vaikka kirjaa voi lukea lapsikin sen mielikuvitusrikkaiden tapahtumien takia, on se kuitenkin siis tarkoitettu aikuisille pohdittavaksi.

Tekijä ja teos

De Saint- Exupéry kertoo jo aivan kirjan alussa lapsuudestaan, jossa aikuiset ihmiset eivät ymmärtäneet hänen pikkulapsen maailmaansa ja ajattelutapaansa. Saint- Exupéry väittää, että ”isoille ihmisille”, eli aikuisille, täytyy aina selittää kaikki. Tässä toimii esimerkkinä elefantin syönyt boakäärme, jonka de Saint- Exupéry piirtää. Aikuiset luulevat sitä hatuksi, eikä pojan auta muu kuin piirtää aikuisille mahdollisimman yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä kuva: avattu boakäärme, josta elefantti näkyy selvästi. Isot ihmiset kuitenkin vähättelevät nuoren de Saint- Exupéryn mielikuvitusta ja määräävät tämän opiskelemaan jotain hyödyllistä. De Saint- Exupery väitti aina olevansa huono piirtäjä, mutta kuvitti silti Pikku Prinssin akvarellein. Tämä huono itsetunto piirtämisen suhteen saattoi tietenkin johtua aikuisten vähättelevästä suhtautumisesta hänen piirustuksiinsa hänen lapsuudessaan. Myöhemmin pikku prinssi huomaa heti ”hatun” esittävän elefantin syönyttä boakäärmettä. Saint- Exupéry siis haluaa kiinnittää lukijan huomion heti aikuisten ”sokeuteen”.

Kirjailija kertoo siitä, kuinka on joutunut paneutumaan aikuisten tasolle ja juttelemaan heidän kanssaan esimerkiksi golfista tai politiikasta, koska aikuiset eivät ole olleet samalla tasolla kuin hän itse. Hän antaa rivien välistä ymmärtää, kuinka aikuiset eivät osaa puhua todellisen tärkeistä asioista, vaan ainoastaan sellaisista, jotka kuuluvat heidän arkipäiväänsä tai ovat heidän mielestään maailman tärkeimpiä asioita. Lapset taas tietävät, mikä on oikeasti tärkeää. Lasten näkökulmasta isojen ihmisten jutut ovat tyhjänpäiväisiä ja helppoja ratkaista, jopa ratkaisua kaipaamattomia. Saint- Exupéry ihailee lasten yksinkertaisen viisasta suhtautumista isoille ihmisille vaikeasti ymmärrettäviin asioihin ja koettaa saada aikuislukijan huomaamaan aikuisten maailman epäkohdat ja sitä kautta häpeämään itseään.

Prinssin kohtaaminen

Isojen ihmisten painostuksesta kertoja opiskelee lentäjäksi, mikä hänen mukaansa on aikuisten mielestä tärkeämpi kuin maalarin ammatti. Lentäjänä toimiessaan de Saint- Exupéry tekee pakkolaskun autiomaahan konevian vuoksi. Hän on matkallaan yksin ja Sahara on laaja, joten hän hämmästyy siis suuresti kuullessaan hennon äänen sanovan: ”Ole hyvä ja piirrä minulle lammas.”  Pikku prinssi on tulla tupsahtanut hänen luokseen keskelle erämaata. Lentäjä piirtää kolme lammasta, mutta mikään näistä ei kelpaa pojalle, joten hän kyllästyy ja piirtää laatikon ja väittää lampaan olevan siellä sisällä. Hän ällistyy täysin, kun pikku prinssi uskoo häntä ja jopa näkee lampaan laatikossa, sillä kertoja on ilmeisesti hyvin harvoin tavannut vahvan mielikuvituksen ja uskon omaavia ihmisiä.

Lentäjä saa selville, että pikku prinssi on kotoisin maapallon ulkopuolelta, eräältä asteroidilta. Se on taas yksi todiste hänen ainutlaatuisuudestaan ja erilaisuudestaan muihin nähden: hän on sananmukaisesti ”toiselta planeetalta”. Eivätkä ihmiset hyväksy erilaisuutta. Nimittäin samaan hengenvetoon Saint- Exupéry kertoo lukijalle turkkilaisesta tähtitieteilijästä, joka löysi tämän asteroidin. Tieteelliset piirit – toisin sanottuna aikuiset – eivät kuitenkaan uskoneet hänen löytöönsä hänen kummallisten vaatteidensa takia. Kun tieteilijä vuosia myöhemmin oli pukeutunut eurooppalaisiin vaatteisiin ja esitteli ajatuksensa uudestaan, uskoivat kaikki häntä. Kirjailija siis käsittelee eräänä aikuisten omituisuutena heidän ennakkoluulojaan erilaisia ihmisiä kohtaan sekä heidän rasismiaan. Hän myös kritisoi sitä, että ollakseen uskottava muiden silmissä täytyy ihmisen olla samanlainen kuin he (muut) itse ovat.

Sadun allegorioita

Kirjailija varoittaa lukijaa joka paikan valtaavista baobab- puista: kaikki on kitkettävä pois ajoissa, jotta ne eivät saisi pikku prinssin – tai kenen tahansa – planeettaa vallattua. ”Baobab on sellainen, että jos sen huomaa liian myöhään, niin ei siitä enää pääse millään irti. Se valtaa koko tähden. Se lävistää sen juurillaan. Ja jos tähti on liian pieni ja baobabeja liian paljon, niin ne lopulta räjäyttävät koko tähden”, pelottelee Saint- Exupéry. Toisessa maailmansodassa taistelulentäjänä toiminut de Saint- Exupéry saattaa kirjan kirjoitusajankohdan huomioonottaen tarkoittaa silloin kiihkeinä velloneiden yhteiskunnallisten aatteiden (esim. natsismi, kommunismi ja kapitalismi) kitkemistä. Toisaalta taas kirjoittaja on saattanut tälläkin tarkoittaa aikuisten maailmaa: jos alkaa ajatella aikuisten tavoin, on edessä turmio. Kirjailija myös sanoo, että hänen baobabeista piirtämänsä kuva on kirjan taidokkain juuri siksi, että häntä ”kannusti tunne asian tärkeydestä.”

Lentäjä saa vähitellen kuulla enemmänkin pikku prinssin elämästä. Poika kertoo, kuinka hänen tähdellään oli äkkiä alkanut kasvaa eräs turhamainen ruusu. Se oli hyvin ylpeä ja juonikas, ja pikku prinssi -parka luulee sen pieniä metkuja vakaviksi syytöksiksi häntä itseään kohtaan. Pikku prinssi itse valittelee, että hänen olisi pitänyt huomata kukan sanojen taakse kätkeytyvä hellyys. On arveltu kukan tarkoittavan Antoine de Saint- Exupéryn vaimoa, Consuela de Saint- Exupérya. Hän on nimittäin kirjoittanut miehensä kuoleman jälkeen kirjan ”Ruusun muistelmat”, joka kertoo Saint- Exupéryjen ristiriitaisesta avioliitosta.

Pikku prinssikään ei ole täydellisen tyytyväinen: hän pakenee asteroidiltaan. Pakenemisen syytä ei kirjassa kerrota, mutta lukija pystyy esittämään useita arvauksia sen suhteen: pikku prinssi ei kestä ruusuaan, haluaa vain nähdä maailmaa, tai on kyllästynyt yksinäiseen elämään. Pikku prinssin yksinäisyydestä kertoo se, ettei hänellä kertojan mukaan ollut ”pitkiin aikoihin muita huvituksia kuin lempeät auringonlaskut”. Lisäksi pikku prinssi kertoo, että ollessaan surullinen hän rakastaa auringonlaskuja. Hän oli eräänäkin päivänä nähnyt auringon laskevan neljäkymmentäkolme kertaa pienellä planeetallaan, joten hän oli siis usein surullinen. Ennen pakoaan hän kuitenkin nuohoaa pienet tulivuorensa ja siten jättää paikat hyvään kuntoon paluutaan varten, eli aikoo siis vielä palata. Ruusu kehottaa häntä lähtemään ja sanoo samalla rakastavansa häntä, mutta syyllistää silti vieläkin pikku prinssiä tekeytymällä marttyyriksi. Tässä pikku prinssi on itsekin osoittanut ”aikuismaista” heikkoutta. Hän toimii rakkaudessaan samalla tavalla kuin isot ihmiset usein: ei osaa näyttää ja kertoa tunteistaan. Kukka on tässä suhteessa vieläkin ristiriitaisempi.

Aikuisten maailmasta

Matkallaan pikku prinssi törmää lukuisaan joukkoon typeriä aikuisia: Kuninkaaseen, jolla ei ole lainkaan alamaisia, Turhamaiseen, joka kerjää hyväksyntää kuin koiralauman nuorin, Juoppoon, joka juo unohtaakseen että juo, Liikemieheen, joka omistaa kaikki tähdet ja uhraa koko elämänsä niiden laskemiseen, mutta ei hyödy niistä mitään eivätkä ne hänestä, Lyhdynsytyttäjään, joka on ottanut elämäntehtäväkseen lyhdyn sytyttämisen ja sammuttamisen kerran minuutissa, sekä Maantieteilijään, joka ei tiedä edes oman planeettansa pinnanmuodoista yhtään mitään. Kaikki näistä pitävät itseään tärkeinä ja ovat omasta mielestään maailmankaikkeuden keskipisteitä. Kuten Liikemies mainitsee: ”Olenkin tarmokas mies, en tuhlaa aikaani tyhjänpäiväisyyksiin. - - . Olen vakava mies. - - . En ole ainoastaan tarmokas vaan myös täsmällinen mies.” Jokainen pitää työtään ja toimintaansa tärkeänä, vaikka ulkopuolinen huomaa heti heidän tekojensa päättömyyden. Jopa Juoppo on toisaalta tyytyväinen olotilaansa, sillä itsesäälissä rypemisestäkin voi nauttia. Lyhdynsytyttäjä on ainoa, joka saa lukijalta sympatiaa. Silti hänenkin toimensa on älytöntä: jokainen ymmärtää, ettei ole hyvä joutua tekemään sellaista, mikä on oman hyvinvoinnin ja terveyden vastaista.

Saint- Exupéry haluaa pikku prinssin tapaamien isojen ihmisten kautta saada lukijan näkemään aikuisten toimien tyhjänpäiväisyyden. Myös yhteiskunnalliset asiat ovat pohdittavana. Kapitalistisessa yhteiskunnassa nimittäin ponnistelu omaisuuden ylenpalttiseksi kasvattamiseksi on yleistä. Saint- Exupéry haluaa kiinnittää huomion yksityisomistuksen epäkohtiin: mitä hyötyä on hankkia koko ajan lisää rahaa, jotta voisi saada vielä enemmän rahaa, pelkästään rahan itsensä vuoksi?  Rahahan on hyödyke vain välillisesti. Liikemies toimii juuri näin. Hän ei hyödy mitään tähdistään, mutta kuitenkin hän luultavasti saa jonkinlaista iloa niiden laskemisesta tai ehkä siitä, että tuntee olevansa tärkeä edes jollain tavalla. Toisaalta Saint- Exupéry arvostelee totalitarismia Lyhdynsytyttäjän hahmossa. Hän uskoo tekevänsä palveluksen planeetalleen työllään, mutta ainakaan kirjailijan piirtämällä Lyhdynsytyttäjän kotiplaneetalla ketään muuta ihmistä ei näy. Kirjailija tahtoo hätkäyttää ihmiset laumahorroksestaan ja saada kaikki ajattelemaan yksilöllisemmin.

Maantieteilijä lähettää pikku prinssin tutkimaan maa- planeettaa. Se on pikku prinssin silmissä pelkkää erämaata, ja sekin symboloi sitä, millaiseksi isot ihmiset ovat maapallon tehneet: karuksi paikaksi, jossa ainoastaan kaiku vastaa huutoon. Vain yksi kukka kasvaa keskellä aavikkoa. Lopulta pikku prinssi kuitenkin saapuu ruusutarhaan. Hän on tähän saakka uskonut hänen oman ruusunsa olevan ainutlaatuinen maailmassa, mutta nyt hän yhtäkkiä näkeekin samanlaisia tuhansittain. Hän pettyy katkerasti, koska ei enää näe omassa ruusussaan mitään erikoista. Ruusujen voi kuvitella tarkoittavan Antoine de Saint- Exupéryn syrjähyppyjä avioliitossaan.

Ystävystymisestä kotiinlähtöön

Pikku prinssi törmää kettuun, joka haluaa pojan kesyttävän hänet. Kettu haluaa saada jonkun merkittävän henkilön elämäänsä. Pikku prinssi kesyttää ketun. Ystävysten on kuitenkin erottava. Eronhetkellä kettu antaa pikku prinssille muutaman viisaan neuvon. Kettu saa pikku prinssin ymmärtämään, että hänen oma ruusunsa on hänelle tärkeä sen ajan vuoksi, jonka hän on tälle tuhlannut. Tämä on asia, jota Saint- Exupéry kirjassaan toistaa: Myöhemmin pikku prinssin etsiessä vettä lentäjän kanssa, tekee erämaan niin kauniiksi juuri se tieto, että siellä on kaivo kätkettynä. Myös heidän löytäessään kaivon, ei vesi ole heille tärkeää pelkästään siksi, että he ovat janoisia, vaan varsinkin sen matkan takia, jonka he ovat sitä löytääkseen tehneet. Aikuiset taas näkevät muunlaiset asiat tärkeinä, kuten veden vain janon sammuttajana. Isoille ihmisille esimerkiksi ajatteluun ja toimintaan: lentäjä pitää lopulta merkittävämpänä pikku prinssin lohduttamista kuin janoon kuolemista tai lentokoneen korjaamista.

Lisäksi kettu sanoo pikku prinssille, ettei tärkeimpiä asioita näe silmillä, vaan vain sydämellään voi nähdä hyvin.  On tärkeää tietää, miksi tuntee tai tekee jotain, kuin vain tehdä sitä jotain. Se on myös neuvo isoille ihmisille: de Saint- Exupéry yrittää saada aikuiset ajattelemaan selkeästi, ikään kuin vaistomaisesti, niin kuin he ovat lapsena tehneet. Kuten pikku prinssi sanoo rautatien vaihdemiehelle: ”Vain lapset tietävät, mitä hakevat”, mihin vaihdemies vastaa: ”Lapset ovat onnellisia.” He puhuvat lapsista, jotka ainoina osaavat iloita hetkestä ja ihmetellä maailman yksinkertaisen ihmeellistä kauneutta. Pikku prinssi tapasi myös janoa vieviä pillereitä myyvän kauppiaan. Kauppias perustelee pillereidensä käyttökelpoisuutta sillä, että ne säästävät aikaa. Pikku prinssi tuumii itsekseen, että käyttäisi sen ajan lähteelle kulkemiseen. Hän haluaa kokea sen ilon veden juomisesta, joka on moninkertainen silloin, kun veden saamisen eteen on tehnyt työtä. Pikku prinssin sanoin: ”Isot ihmiset ovat toden totta aivan käsittämättömiä.”

Nyt pikku prinssi on kertonut lentäjälle jo koko tarinansa. On kulunut vuosi hänen saapumisestaan maahan. Pikku prinssi poistuu planeetaltamme kuoleman kautta. Hän on aiemmin tavannut käärmeen, joka on luvannut ”auttaa” häntä tarvittaessa. Käärme on sanonut: ” Ketä minä kosketan, se muuttuu maaksi, josta on lähtöisin. Mutta sinä olet puhdassydäminen ja saavut tähdeltä…” Pikku prinssi on sopinut tapaavansa käärmeen samalla paikalla kuin vuosi sitten. Hänen on tarkoitus jättää ruumiinsa maan päälle, jotta voi ottaa henkensä mukaan asteroidilleen. Lentäjä on kauhuissaan tulevasta. Pikku prinssi lohduttaa häntä ajatuksella, että kertoja tulee rakastamaan kaikkia tähtiä, koska tietää pikku prinssin asuvan jollain niistä. Avaruudesta tekee lentäjälle kauniimman ja rakkaamman se seikka, että sinne on kätkettynä pikku prinssi kuin kaivo erämaahan.

Kuollessaan pikku prinssi pääsee takaisin kotiplaneetalleen. Asteroidi on siis kuin pikku prinssin taivas ruusuineen. Hän on ajatuksiltaan ja käytökseltään lähellä jumalaista olentoa. Ainakin niin Antoine de Saint- Exupéry hänet esittää. Lapsenmielinen pikku prinssi on siis esimerkki kaikille. Kuitenkaan pikku prinssi ei oikeastaan edes yritä auttaa isoja ihmisiä tulemaan paremmaksi, vaan hänen mielestään he ovat kadotettuja, toivottomia tapauksia. De Saint- Exupéry kuitenkin on ottanut asiakseen kirjoittaa aiheesta kirjan. Hän on selvästi ollut hyvin kyllästynyt siihen, kuinka aikuiset kävelevät silmälaput silmillä. Ehkä hänen pettymyksensä maailmaan voisi olla hänen salaperäisen kuolemansa takana? Jospa hän teki pikku prinssin lailla ja lähti tämän asteroidille? Ehkä he elävät onnellisina siellä lampaineen ja toimivine tulivuorineen…

Lähteet:

Antoine Capelle, Francois Fourrier ja Francoise Pham: Pikku prinssi ja miten tarina syntyi, (1993)
Eugen Dewerman: Vain sydämellä näkee hyvin (1985)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antoine_de_Saint-Exupéry

Laura Aho 2008