ÄI12 Eläindialogimalli
-En mie uskalla. Pelottaa. Sanoi joutsenen poikanen.
-Tulehan nyt Sampo, olet viimeinen joka ei ole lähtenyt pesästä. Tulehan nyt. Veljesikin uskalsivat. Äiti vastasi.
-En mie uskalla. Entä jos mie uppoon?
-Et sinä uppoa. Se on kuin maata paitsi että sen alle voi sukeltaa jos tahtoo.
-En mie haluu sukeltaa.
-No älä sitten sukella, mutta tule nyt pois sieltä pesästä. Olet jo iso poika.
-Tule nyt jo Sampo, et sä uppoa. Jaakko, eräs poikasista, sanoi.
-Se kutittaa kivasti pyrstössä. Matti jatkoi.
-Tulehan nyt Sampo. Veljesi odottavat jo.
-Lupaatko sie sitten ottaa miut kiinni jos mie uppoon? Sampo kysyi.
-Lupaan, lupaan. Ala jo tulla.
-No jos mie nyy sitten tulen.. Hui, täähän on kylmää, paleltaa.
-Kyllä sinä siihen totut. Tulkaapas nyt niin tehdään kierros järven ympäri.
-Äitii, Jaakkoo, Mattii, odottakaa, mie en pysy perässä.
-Sampo on nössö. Jaakko kuiskasi Matille.
-Se on vaan vähän arka. Matti puolusteli.
-Noh, noh, lapset, Sampo on teistä nuorin joten antakaa hänelle aikaa tottua.
-Oottakaa, oottakaa, mie uppoon, äiti, mie uppoon.
-Hidastetaan vähän pojat. Sampo jää jälkeen.
-Sampo on kana. Jaakko mumisi.
-Enkä ole!
-Nyt loppui Jaakko. Älä kiusaa veljeäsi. Olkaapas nyt ja nauttikaa tästä kierroksesta. Tämä järvi on kotimme ja täällä me voimme asua koko ikämme. Tuo saari on minulle erittäin rakas. Siellä minä tapasin isänne silloin kauan sitten. Olenkos minä kertonut siitä kun…
-Äiti, äiti, katso. Tuolla on uponneita eläimiä. Matti huusi
-Niin. ne ovat kaloja. Eivätkä ne ole uponneita, vaan ne elävät siellä kuten me täällä. Niitä te myös syötte ruuaksikin.
-Ei oo totta. Se o iha eri näköstä. Se o semmosta muussia. Ei tommosta. Jaakko änkytti vastaan.
-Ei kai miun vatsassa ui kaloja. Sampo epäröi.
-Ei tietenkään. Ne kalat, jotka te syötte, ovat jo kuolleita. Kunhan te siitä kasvatte, voitte alkaa myös itse pyydystämään kaloja kuten minä ja isänne.
-En mie haluu syödä eläviä kaloja.
-Sampo o vauva.
-Enkä!
-Jaakko…
-Mutta eihän eläviä saa tappaa. Matti puolusteli
-Mä haluun olla metsästäjä ja pyydystää kalat meille sitku äiti on vanha ja jää eläkkeelle. Jaakko huudahti.
-Onko äiti vanha? Sampo ihmetteli.
-Kuulkaapas nyt pojat. Te olette vielä niin pieniä, ettei teidän tarvitse huolehtia tuollaisesta. Minähän olen vielä parhaassa iässä ja kaukana vanhuudesta. Äiti sanoi riemuiten.
-Äiti, äiti, miulla on nälkä. Sampo valitti.
-Kohta käännytään takaisin. Äiti huokaisi.
-Äiti, mulla on nälkä. Matti alkoi myös valittaa.
-Äiti, koska syödään? Jaakko kysyi
-(huokaus) hyvä on sitten, käännytään takaisin.
-Joko äidillekkin tuli nälkä? Sampo kysyi.
-Noniin. Takaisin kotipesällä jälleen. Äiti sanoi.
-Äitiii, koska syödään? Matti valitti.
-Minä lähden hakemaan kohta ruokaa.
- Äiti lähtee tappamaan kaloja. Jaakko mietti.
-Onko äiti murhaaja? Sampo kysyi.
-Ei äiti saa kaloja tappaa. Nekin ovat eläviä! Matti huusi.
-Matti, jollen minä hanki teille ruokaa niin teistä tulee kuolleita. Olisiko se parempi?
-Mie en haluu kuolla. Sampo huusi itkuisella äänellä.
-Rauhoittukaapas nyt pojat. äiti huokaisi,
-Minä menen nyt hakemaan teille rohkeille pojille kaloja. Uskalsittehan te sentään lähteä ensikierroksellenne järven ympäri. Jopa Sampokin. Samposta on tulossa jo iso poika. Äiti sanoi hymyillen.
-Entä mä äiti? Oonko mäkin rohkea? Jaakko kysyi kateellisena.
-Olet, olet, mutta Sampo oppi samalla myös voittamaan pelkonsa. Eihän vesi ollut ollenkaan niin kamalaa, eihän Sampo?
-Mä pidän vedestä. Jaakko huusi päälle.
-Ei se ollut pelottavaa, mutta mie en silti tykkää vedestä. Vesi on inhottavaa, varsinkin märkä vesi. Ja mie oon varma et ne kalat odotti miun uppoovan jotta ne vois syödä mut. Sampo mutisi hiljaa.
