Ota yhteyttä | Blogi | Twitter | Netvibes | Scoop.it | Käyttöehdot
ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
AT4 | AT9
Esseekoe | Tekstitaidon koe | Vanhat kokeet | Pistemäärät
YO-korotuskuulustelu | ÄI1 | ÄI2 | ÄI3 | ÄI4 | ÄI5 | ÄI6 | ÄI7 | ÄI8 | ÄI9 | ÄI10 | ÄI11 | ÄI12 |
Impressio | Kirjallisuusessee | Kirjavertailu | Kirjaraportti | Lukupäiväkirja | Kirjallisuusessee |

ÄI12 Eläindialogimalli

– Äiti, en jaksa kävellä enää, pikkukarhu valitti

– Ei ole enää pitkä matka pikkuiseni, äiti vastasi lempeästi.

– Äiti, minulla on nälkä.

– Menen kohta etsimään meille muutaman herkullisen kalan lähistöltä, jääkarhu äiti vastasi.

– Äiti, minulla on kylmä.

– Liiku ripeämmin, niin lämpiät, sanoi äitikarhu, joka oli iso ja valkoinen ja hänen turkkinsa oli kuin untuvaa.

– Äiti, minua väsyttää.

– Olemme kohta perillä, sanoi äiti kärsivällisesti.

– Tämän loivan kukkulan jälkeen näet kaikki sukulaisesi ja kaverisi, muista käydä tervehtimässä kaikkia lisäsin.

– Jihuu! huudahdin, kuin näin kaikki karvaiset kaverini ja sukulaiseni. Unohdin täysin, että minulla oli kylmä, tai että minua väsytti.

– Minä menen lepäämään, yritin huutaa pikkukarhun perään, mutta hän oli niin tohkeissaan, ettei kuullut enää mitään.

– Hohhoijaa, minua väsyttää jo kovin, tokaisin pienille leikkitovereilleni, taidan lähteä äidin luokse.

– Pian löysin pehmoisen äitini ja käperryin hänen viereensä aurinkoon. Nukahdin nopeasti, sillä nyt minulla oli kaikki hyvin.